Blogi tauolla

Huilitauko: Rotta on ankara vastus

Blogin viime päivityksestä on vierähtänyt jokunen tovi ja tauko jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta päivityksiä on kyllä tulossa jahka ennätän käydä läpi syksyn kuvasatoa.

Autoretkellä

 

Tie kutsuu!

Sillä aikaa, kun oma Fordi oli huollossa, meillä oli huoltoliikkeen laina-auto käytössä. Tottahan sitä piti lähteä kokeilemaan oikein maantielle. Minähän en sillä voinut ajaa, mutta oli kuitenkin kiva matkustaa autossa, jossa on ratti väärällä puolella! Hyvin meni. Nähtiin lampaita, seistiin ruuhkassa ja käytiin kaupassa. Merenrantaa etsittiin, mutta ei loppujen lopuksi löydetty…

Lisää kuvia…

 

Työpaikan takapihalla on lehmiä

Kumpi väistää...

Engineering-laitoksen takana olevalle pellolle, jonka poikki mekin Amin kanssa useimmiten kuljemme töihin, on tuotu nyt lehmiä laiduntamaan. Niitä on viisi, varmaan hiehoja. Ei niillä ole mitään sen kummempia aitoja, paitsi vilkasliikenteistä autotietä reunustavalla pellonpientareella. Laitumen poikki kulkee yleinen pyörätie ja siinä sitä saa väistellä lehmiä. Laidunta on kyllä aika laveasti, joten eivät ne useinkaan ole tien tukkona. Lehmänläjiä kyllä joutuu pyörätielläkin väistelemään, varsinkin jos ei halua että sähkärin renkaat sotkeentuvat ja haisevat koko loppupäivän, kun yliopistolla ja collegella pyöritään… Pyörätien päissäkään ei ole mitään porttia, mutta on maahan upotetut ritilät, joiden yli jalankulkijat, pyöräilijät ja minä ja Ami pääsemme hyvin, mutta ilmeisesti lehmät eivät.

Paras pitää kuitenkin jonkin verran etäisyyttä...

Lehmät eivät juurikaan Amista perusta. Amia lehmät kyllä kiinnostavat, mutta aina se ei selvästikään tiedä, mitä niistä pitäisi ajatella. Joskus on joku lehmä makaamassa aivan siinä tien vieressä ja Ami joutuu menemään ihan läheltä ohi. Silloin Ami katsoo parhaaksi kiertää niin, että minä jään Amin ja lehmän väliin, ettei vain tarvitse katsoa lehmää silmiin. Ja jos se vaikka hyökkää, niin hyökkääpähän ensin minun kimppuuni!

Pyhä Swithin kertoo kesäsään

Heinäkuun 15. päivä on Pyhän Swithinin päivä. Hän oli ilmeisesti joku 800-luvulla elänyt vaikuttaja, joka halusi tulla haudatuksi kirkon ulkopuolelle eikä sisälle kuten kunnianarvoisalle herrasmiehelle kuuluisi. Hän halusi kuulemma nauttia sateesta. No Swithinin kuoltua hänet kuitenkin haudattiin kirkkoon arvokkain menoin ja kalliiden muistomerkkien kera, kuten kuninkaallisen neuvonantajan asemaan sopii. Tilaisuuden pilasi valtava ukkosmyrsky ja sitä seurasi viikkoja kestäneet rankkasateet, ilmiselvästi siis jonkinlainen tyytymättömyyden osoitus.Vielä tänäkin päivänä sanotaan, että jos Pyhän Swithinin päivänä sataa, sataa seuraavat 40 päivää.

Ilmeisesti kuitenkin tämä sanonta alunperin viittasi myös aurinkoiseen säähän, eli oli sää mikä hyvänsä, se pysyy samanlaisena elokuun 23. päivään saakka. Tänään sataa. Mutta paistaa välillä myös aurinko. Mitähän tästä pitäisi päätellä? Vaihtelevaa säätä? Ei kyllä tarvi olla mikään keskiaikainen sammakkomies tai muukaan ennustajaukko tietääkseen, että todennäköisesti täällä joka päivä vähän sataa ja vähän paistaa.

Tuli reissu poliisilaitokselle…

Viikko sitten maanantaina sattui ikävä tapaus, kun autostani hajosi tai hajotettiin sivuikkuna. Auto oli pysäköitynä asuintaloni eteen eikä autoon ollut murtauduttu, joten kyse oli varmaan ihan vahingosta. Ehkä ikkunaan oli osunut kivi tai jotain. Työtä, ajanhukkaa ja päänvaivaa se kuitenkin aiheutti.

Ensin piti selvittää suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa miten toimia jotta saa korvaukset. Korvauksia varten piti tehdä rikosilmoitus, joten sitten selvittämään miten se tapahtuu. Lähdimme Amin kanssa ihan henkilökohtaisesti poliisilaitokselle. Aika turha reissuhan se oli, kun eihän mitään rikosta todennäköisesti ole edes tapahtunut. Sinne asia kuitenkin raportoitiin.

Sitten piti ottaa selvää, miten täällä yleensä auton ikkunoiden korjaus tapahtuu. Kaikenlaista pientä sitä pitää selvittää: Suomessa olisi ehkä ottanut keltaiset sivut esille ja etsinyt sieltä jotain lasihommiin erikoistunutta autokorjaamoa, mutta Suomen ulkopuolella ei oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Onneksi täällä on näitä alkuasukkaita, jotka tietävät vähän tarkemmin. Vaikuttaa siltä, että autonikkunoita hajotetaan täällä tämän tästä, sen verran sirpaleita on katujen varsilla ja autolasifirmoilla on päivystys 24 tuntia vuorokaudessa. Monet autot pysäköidään yöksi kadun varteen, ja helppohan siitä on ohi mennessään iskeä lasi sisään ja viedä stereot, navigaattorit ja muu rompe mukanaan. Suositus ilmeisesti onkin, että ei käytetä imukupilla kiinnitettäviä navigaattoritelineitä, sillä rosvoille riittää, että ikkunassa näkyy imukupin jälki: ikkuna isketään hajalle ja tarkistetaan ettei navigaattoria ole piilotettu hansikaslokeroon tai istuimien alle.

Aika vähällä onneksi siis selvittiin tällä kertaa, kun vain lasi oli hajonnut. Ja tulipahan ainakin kokeiltua, miten rikosilmoituksen tekeminen täällä tapahtuu, siltä varalta että joskus olisi isompikin ongelma raportoitavana. Ikkuna tuli siis korjattua, mutta reissu poliisilaitokselle oli loppujen lopuksi turha: vakuutus ei korvannut, sillä loppusumma jäi omavastuuosuutta pienemmäksi.

Helleaallon harjalla

Englantia vaivaa hirmuinen helleaalto. Päivälämpötilat ovat kolmenkymmenen hujakoilla ja yöllä vain muutaman asteen alempana. Samanlainen tai kuumempi on ilmeisesti nyt Suomessakin. Täällä Englannissa on otettu käyttöön ihan hellevaroitusjärjestelmä: kun vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpötilat ylittävät tietyt rajat, alueelle annetaan hellevaroitus. Nyt ollaan kuulemma varoitusasteikon toiseksi ylimmällä tasolla, jolloin nuoret, vanhat ja heikkokuntoiset ovat vaarassa (ylimmällä tasolla ovat sitten ihan kaikki vaarassa). Viestintävälineissä annetaan neuvoja helteen voittamiseksi (tiivistettynä: juo riittävästi ja pysy varjossa). Ei ole ensimmäinen kerta, kun saa ihmetellä englantilaisten intoilua terveys- ja turvallisuusasioissa. Tarvitaanko todella ihan joka asiaan neuvoja ja varoituksia? Eikö maalaisjärki riitä?

Ami tähän helteeseen kyllä vähän tuskastuu. Varsinkin jos kaupungilla liikkuessa joutuu pysähtymään vaikkapa liikennevaloihin ja joutuu seisomaan paikoillaan kuumalla asvaltilla. Olen etsinyt Amille kivaa uimapaikkaa. Onhan tuossa tuo Cam-joki, mutta sen rantaan on aika vaikea sähkärin kanssa päästä. On meillä sentään tiedossa muutama puisto, jossa on sellaisia koristelammikoita; niissä pääsee ainakin kahlaamaan. Ja seurustelemaan sorsien kanssa!

Punting-retkellä hellepäivän ratoksi

Jäähyväisiä

Koko Cambridge tai ainakin sen opiskelijakunta on juhlavissa tunnelmissa. Lukuvuosi on päättynyt ja seuraavien kolmen päivän aikana vietetään valmistujaisia. Cambridgen yliopistossa tutkinnon myöntäminen kuuluu yliopiston hallintoelimelle Regent Houselle. Tutkintojen myöntämisestä pitää siis päättää; se ei suinkaan tapahdu automaattisesti. Suurin osa perustutkinto-opiskelijoista valmistuu kolmannen tai neljännen lukuvuoden jälkeen ja tutkintotodistukset jaetaan Senaatintalossa. Kunkin collegen opiskelijat kulkevat kulkueena collegeltaan pukeutuneina akateemiseen vaatetukseen: viitta edustaa ylintä tutkintoa joka valmistuvalla on (perustutkinto-opiskelijoilla on collegensa mukainen perustutkinto-opiskelijan viitta) ja huppu sitä alaa jonka tutkinnon on ottamassa vastaan.

Valmistuvia opiskelijoita matkalla vastaanottamaan tutkintoaan

Tunnelma on samalla hiukan haikea. Ihmiset hajaantuvat kesäloman viettoon tai valmistuvat ja hajaantuvat ympäri maailmaa. Sama juttu on myös meillä jatko-opiskelijoilla. Monet jatko-opiskelijat ovat olleet tekemässä yksivuotista MPhil-tutkintoa ja valmistuvat nyt. Myöskään kolmivuotista PhD-tutkintoa tekevät eivät välttämättä pysy samassa porukassa, sillä collegejen asunnot jaetaan joka syksy uudestaan. Robinson Collegessakin suoritettiin juuri arvonta siitä, missä järjestyksessä opiskelijat saavat valita ensi vuoden asuinpaikkansa. On tietysti mahdollista valita sama huone seuraavallekin vuodelle, jos pääsee arvonnassa jonon kärjessä valitsemaan. Toisaalta on ihan hyväkin, että asuintoverit vaihtuvat; tutustuupa sitäkin useampiin uusiin ihmisiin. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että lukuvuoden aikana tutuksi tulleet naapurustot hajoavat. Niin tämä meidänkin kerroksemme mukava porukka hajoaa: minä jään samaan huoneeseen, samoin yksi naapureista valitsi itselleen saman huoneen. Loput kuusi naapuria joko valmistuvat tai lähtevät ensi lukuvuodeksi vaihtoon. Monet jäähyväisjuhlat onkin jo vietetty. Uusia naapureita on luvassa viimeistään syksyllä, mutta kesän ajan täällä on kyllä aika hiljaista.

Toukokuun tanssiaisissa: Red Hot

Maailmanpyörä oli aika pieni mutta kulki hurjaa vauhtia ja kopinkin sai melkein pyöräytettyä ympäri

Tanssiaiskauden toinen tapaus oli Wolfson Collegen June Event. June Event eli kesäkuun tapahtuma on käytännössä samanlainen kuin varsinainen May Ball, mutta hiukan pienimuotoisempi ja epämuodollisempi. Wolfson College on yksi Cambridgen collegeista, jonka kaikki opiskelijat ovat jatko-opiskelijoita. Monet meidän tutkimusyksikkömme jatko-opiskelijoista ovat Wolfsonin jäseniä, ja siksi sinne päätettiin lähteä porukalla. Annikakin sai lipun. Tilaisuuden teemana oli Red Hot ja esiintyjäkaartiin kuului mm. Cambridge University Fire Troupe ja heidän sambaorkesterin säestämä tuliakrobatiashow’nsa (video).

Lisäksi mm. useampi yhtye esiintyi, oli salsa- ja ceilidh-tanssiopetusta, kasino, disko ja dj sekä pomppulinna/esteratatunneli (Annika voitti melkein joka ravin!), maailmanpyörä ja törmäilyautoja. Robinsonin May Balliin verrattuna lippu oli halvempi, mutta kaikesta ruoasta ja juomasta joutui maksamaan erikseen. Hauskaa oli aamuun asti. Sääli vain, että kojuja ja laitteita alettiin sulkemaan ja kasaamaan kokoon jo neljän aikaan aamulla. Siellä olisi muuten hyvin viihtynyt aina sinne aamukuuteen, jolloin juhlat virallisesti päättyivät. Selviytyjien valokuvaan eli jonnekin aamuviiteen asti viivyimme.

Tuliakrobatiashow sambaorkesterin säestämänä

Lisää kuvia

Juhlaviikon ohjelmaa

Lukukauden päättävä viikko on siis nimeltään May Week, vaikka se siis ajoittuukin kesäkuun puoliväliin. Ei näistä Cambridgen perinteistä ja niiden taustoista ota selvää…

Merkittävimpiä tapauksia ovat tietenkin collegejen May Ball -tanssiaiset (ja pienimuotoisemmat June Eventit). Joka aamu töihin mennessä näkee smokki- ja tanssiaispukuista kansaa palailemassa juhlista ja iltapäivällä töistä tullessa samanlaista väkeä aloittelemassa seuraavan yön juhlintaa. Rankka työ vaatii rankat huvit! Tanssiaisten lisäksi joka päivälle on monenlaisia puutarhajuhlia, urheilutapahtumia ja retkiä. Kuulemma yksi suosituimmista tavoista juhlistaa lukuvuoden päättymistä on vuokrata kaveriporukalla punt-vene ja lähteä öiselle punting-retkelle läheiseen Grantchesterin kylään. Punting-satamat ovatkin tällä viikolla auki 24 tuntia vuorokaudessa.

St John's May Ballin ilotulitusta

Punt-veneellä voi myös sauvoa katsomaan May Ballien ilotulituksia. Collegeista kaksi suurinta Trinity ja St John kilpailevat keskenään melkein kaikesta; tanssiaisten suhteen siitä kummalla on hienommat juhlat, suositummat esiintyjät, enemmän sampanjaa ja huikeimmat ilotulitukset. Molempien juhlabudjetit liikkuvat miljoonissa punnissa ja esiintyjäkaartiin kuuluu listakärjen huippunimiä. Perinteisesti Trinityn tanssiaiset ovat juhlaviikon maanantaina ja St Johnin tiistaina.

Väkeä kokoontuu odottamaan ilotulitusta

Menimme Annikan kanssa tiistaina punting-risteilylle katsomaan St Johnin ilotulitusta. Koko joki oli täynnä punt-veneitä ja joen rannat ja sillatkin tungokseen asti täynnä katsojia. Huhupuheen mukaan St Johnin tämänvuotiseen ilotulitukseen oli käytetty 800 000 puntaa! En nyt aivan varma ole, kannattaako tuollaista summaa ampua taivaan tuuliin, mutta täytyy kyllä sanoa, etten moista ilotulitusta ole ennen kokenut. Jatkuvaa tulitusta kesti kokonaisuudessaan varmaan parisenkymmentä minuuttia. Meillä oli hyvät paikat, raketit paukahtelivat melkein suoraan yläpuolella. Matalimpia sähikäisiä ei puiden takaa tosin paljon nähty, mutta suurin osa ammuttiin korkealle taivaalle. Kokonaisuuteen kuului myös taustamusiikki, mutta sitä ei paukkeessa aina kuulunut. Todistusaineisto antaa vain kalpeaa ja laimeaa vaikutelmaa aidosta tapahtumasta, mutta tässä kuitenkin kuvia ja videota punting-retkeltä.

Toukokuun tanssiaisissa: Phantasmagoria

Yksi Cambridgen perinteitä on päättää lukuvuosi kesäkuun puolessa välissä vietettävään May Week -viikkoon (joka aikaisemmin sijoittui toukokuulle mutta mitä suotta muuttamaan nimeä). Vuoden työ on tehty, tentit on suoritettu ja viikko on viimeinen mahdollisuus viettää aikaa opiskelutovereiden ja asuinkumppaneiden kanssa, ennen kuin ihmiset hajaantuvat kesäloman viettoon tai valmistuvat ja lähtevät maailmalle. Viikkoon kuuluu myös Suicide Sunday eli itsemurhasunnuntai (tänään), jolloin kuumeisesti ja jännityksellä odotetaan tenttien tuloksia. Ilmapiiri ei kyllä ole erityisen itsetuhoinen, vaan pikemminkin laiskotteleva: kaikki ovat joko valmistautumassa juhliin tai toipumassa niistä, todennäköisimmin molempia. Koko viikko on nimittäin täynnä jos jonkinmoisia puutarhajuhlia, urheilutapahtumia ja punting-retkiä.

Viikon ehdottomasti tärkeimpiä tapahtumia ovat kuitenkin collegejen järjestämät May Ball -tanssiaiset. Suurin osa collegeista järjestää omat tanssiaisensa ja useimmilla on oma teemansa. Nämä ovat merkittäviä tilaisuuksia, pukukoodi on smokki tai frakki. Liput myydään yleensä välittömästi loppuun siitä huolimatta, että ne maksavat jopa 300 puntaa eikä niitä välttämättä myydä collegen tai ainakaan yliopiston ulkopuolelle. Suurimpien collegejen, kuten Trinityn ja St Johnin tanssiaisten budjetti liikkuu miljoonissa punnissa. Robinson ei ole collegeista suurimpia ja rikkaimpia, ja 70 punnan lipulla sai hyvin rahalle vastinetta.

Puutarha juhlavalaistuksessa

Perinteisesti Robinson Collegen May Ball aloittaa tanssiaisviikon ja meillä tämän vuoden teema oli Phantasmagoria. Juhla-alueeseen kuului collegen puutarhaa ja sisäpihat sekä ravintola ja juhlasali. Ovet avattiin yhdeksältä illalla ja puoli yhteentoista mennessä ne suljettiin; sen jälkeen juhlista pääsi vain pois. Ohjelmaan kuului ilotulitus, tivoli, musiikkia, tanssia, ruokaa ja juomaa. Kolme esiintymis- ja tanssilavaa oli sijoitettu eri puolille juhla-aluetta, ja jokaisella oli läpi yön dj tai elävää musiikkia tarjoten kaikkea mahdollista big band swing-musiikista akustiseen ja viimeisimpiin listahitteihin. Ravintolasta sai currya, meksikolaista tai mitä tahansa muuta seitsemästä tai kahdeksasta vaihtoehdosta. Sampanjaa, olutta, cocktaileja ja alkoholittomia juomia sai niin paljon kuin kesti juoda. Kojuista sai vastapaistettuja donitseja, lettuja, hattaroita, tuoreita mansikoita kerman kera sekä suklaaputouksia joihin sai dipata hedelmiä ja muita makupaloja. Viihdykkeenä oli myös törmäilyautoja, pallomeri ja pomppulinna!

Valkosuklaaputous

Aamuneljältä alettiin tarjoilla aamiaista ja jaossa oli myös vastapainettu päivän sanomalehti. May Ballien tapaan juhlat loppuvat aamukuudelta, jolloin otetaan Survivors’ Photo eli loppuun asti selviytyneiden valokuva. Minä ja kämppikset emme jääneet odottamaan valokuvausta, vaan lähdimme puoli kuuden maissa, jolloin juhlakansaa oli kyllä vielä runsaasti paikalla. Ami ei ollut mukana juhlissa, sitä alkaa niin kovasti aina iltayhdeksän jälkeen nukuttamaan. Tullessani hiukan ennen kuutta kotiin se nukkui sängyssä pää tyynyllä.

Juhlakansaa aamuviiden maissa

Lisää kuvia…