Tie kutsuu!

Lisää kuvia…

Heinäkuun 15. päivä on Pyhän Swithinin päivä. Hän oli ilmeisesti joku 800-luvulla elänyt vaikuttaja, joka halusi tulla haudatuksi kirkon ulkopuolelle eikä sisälle kuten kunnianarvoisalle herrasmiehelle kuuluisi. Hän halusi kuulemma nauttia sateesta. No Swithinin kuoltua hänet kuitenkin haudattiin kirkkoon arvokkain menoin ja kalliiden muistomerkkien kera, kuten kuninkaallisen neuvonantajan asemaan sopii. Tilaisuuden pilasi valtava ukkosmyrsky ja sitä seurasi viikkoja kestäneet rankkasateet, ilmiselvästi siis jonkinlainen tyytymättömyyden osoitus.Vielä tänäkin päivänä sanotaan, että jos Pyhän Swithinin päivänä sataa, sataa seuraavat 40 päivää.

Ilmeisesti kuitenkin tämä sanonta alunperin viittasi myös aurinkoiseen säähän, eli oli sää mikä hyvänsä, se pysyy samanlaisena elokuun 23. päivään saakka. Tänään sataa. Mutta paistaa välillä myös aurinko. Mitähän tästä pitäisi päätellä? Vaihtelevaa säätä? Ei kyllä tarvi olla mikään keskiaikainen sammakkomies tai muukaan ennustajaukko tietääkseen, että todennäköisesti täällä joka päivä vähän sataa ja vähän paistaa.

Viikko sitten maanantaina sattui ikävä tapaus, kun autostani hajosi tai hajotettiin sivuikkuna. Auto oli pysäköitynä asuintaloni eteen eikä autoon ollut murtauduttu, joten kyse oli varmaan ihan vahingosta. Ehkä ikkunaan oli osunut kivi tai jotain. Työtä, ajanhukkaa ja päänvaivaa se kuitenkin aiheutti.

Ensin piti selvittää suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa miten toimia jotta saa korvaukset. Korvauksia varten piti tehdä rikosilmoitus, joten sitten selvittämään miten se tapahtuu. Lähdimme Amin kanssa ihan henkilökohtaisesti poliisilaitokselle. Aika turha reissuhan se oli, kun eihän mitään rikosta todennäköisesti ole edes tapahtunut. Sinne asia kuitenkin raportoitiin.

Sitten piti ottaa selvää, miten täällä yleensä auton ikkunoiden korjaus tapahtuu. Kaikenlaista pientä sitä pitää selvittää: Suomessa olisi ehkä ottanut keltaiset sivut esille ja etsinyt sieltä jotain lasihommiin erikoistunutta autokorjaamoa, mutta Suomen ulkopuolella ei oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Onneksi täällä on näitä alkuasukkaita, jotka tietävät vähän tarkemmin. Vaikuttaa siltä, että autonikkunoita hajotetaan täällä tämän tästä, sen verran sirpaleita on katujen varsilla ja autolasifirmoilla on päivystys 24 tuntia vuorokaudessa. Monet autot pysäköidään yöksi kadun varteen, ja helppohan siitä on ohi mennessään iskeä lasi sisään ja viedä stereot, navigaattorit ja muu rompe mukanaan. Suositus ilmeisesti onkin, että ei käytetä imukupilla kiinnitettäviä navigaattoritelineitä, sillä rosvoille riittää, että ikkunassa näkyy imukupin jälki: ikkuna isketään hajalle ja tarkistetaan ettei navigaattoria ole piilotettu hansikaslokeroon tai istuimien alle.

Aika vähällä onneksi siis selvittiin tällä kertaa, kun vain lasi oli hajonnut. Ja tulipahan ainakin kokeiltua, miten rikosilmoituksen tekeminen täällä tapahtuu, siltä varalta että joskus olisi isompikin ongelma raportoitavana. Ikkuna tuli siis korjattua, mutta reissu poliisilaitokselle oli loppujen lopuksi turha: vakuutus ei korvannut, sillä loppusumma jäi omavastuuosuutta pienemmäksi.

Ami tähän helteeseen kyllä vähän tuskastuu. Varsinkin jos kaupungilla liikkuessa joutuu pysähtymään vaikkapa liikennevaloihin ja joutuu seisomaan paikoillaan kuumalla asvaltilla. Olen etsinyt Amille kivaa uimapaikkaa. Onhan tuossa tuo Cam-joki, mutta sen rantaan on aika vaikea sähkärin kanssa päästä. On meillä sentään tiedossa muutama puisto, jossa on sellaisia koristelammikoita; niissä pääsee ainakin kahlaamaan. Ja seurustelemaan sorsien kanssa!

Punting-retkellä hellepäivän ratoksi

Valmistuvia opiskelijoita matkalla vastaanottamaan tutkintoaan

Tunnelma on samalla hiukan haikea. Ihmiset hajaantuvat kesäloman viettoon tai valmistuvat ja hajaantuvat ympäri maailmaa. Sama juttu on myös meillä jatko-opiskelijoilla. Monet jatko-opiskelijat ovat olleet tekemässä yksivuotista MPhil-tutkintoa ja valmistuvat nyt. Myöskään kolmivuotista PhD-tutkintoa tekevät eivät välttämättä pysy samassa porukassa, sillä collegejen asunnot jaetaan joka syksy uudestaan. Robinson Collegessakin suoritettiin juuri arvonta siitä, missä järjestyksessä opiskelijat saavat valita ensi vuoden asuinpaikkansa. On tietysti mahdollista valita sama huone seuraavallekin vuodelle, jos pääsee arvonnassa jonon kärjessä valitsemaan. Toisaalta on ihan hyväkin, että asuintoverit vaihtuvat; tutustuupa sitäkin useampiin uusiin ihmisiin. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että lukuvuoden aikana tutuksi tulleet naapurustot hajoavat. Niin tämä meidänkin kerroksemme mukava porukka hajoaa: minä jään samaan huoneeseen, samoin yksi naapureista valitsi itselleen saman huoneen. Loput kuusi naapuria joko valmistuvat tai lähtevät ensi lukuvuodeksi vaihtoon. Monet jäähyväisjuhlat onkin jo vietetty. Uusia naapureita on luvassa viimeistään syksyllä, mutta kesän ajan täällä on kyllä aika hiljaista.

Maailmanpyörä oli aika pieni mutta kulki hurjaa vauhtia ja kopinkin sai melkein pyöräytettyä ympäri

Tanssiaiskauden toinen tapaus oli Wolfson Collegen June Event. June Event eli kesäkuun tapahtuma on käytännössä samanlainen kuin varsinainen May Ball, mutta hiukan pienimuotoisempi ja epämuodollisempi. Wolfson College on yksi Cambridgen collegeista, jonka kaikki opiskelijat ovat jatko-opiskelijoita. Monet meidän tutkimusyksikkömme jatko-opiskelijoista ovat Wolfsonin jäseniä, ja siksi sinne päätettiin lähteä porukalla. Annikakin sai lipun. Tilaisuuden teemana oli Red Hot ja esiintyjäkaartiin kuului mm. Cambridge University Fire Troupe ja heidän sambaorkesterin säestämä tuliakrobatiashow’nsa (video).

Lisäksi mm. useampi yhtye esiintyi, oli salsa- ja ceilidh-tanssiopetusta, kasino, disko ja dj sekä pomppulinna/esteratatunneli (Annika voitti melkein joka ravin!), maailmanpyörä ja törmäilyautoja. Robinsonin May Balliin verrattuna lippu oli halvempi, mutta kaikesta ruoasta ja juomasta joutui maksamaan erikseen. Hauskaa oli aamuun asti. Sääli vain, että kojuja ja laitteita alettiin sulkemaan ja kasaamaan kokoon jo neljän aikaan aamulla. Siellä olisi muuten hyvin viihtynyt aina sinne aamukuuteen, jolloin juhlat virallisesti päättyivät. Selviytyjien valokuvaan eli jonnekin aamuviiteen asti viivyimme.

Tuliakrobatiashow sambaorkesterin säestämänä

Lisää kuvia

Merkittävimpiä tapauksia ovat tietenkin collegejen May Ball -tanssiaiset (ja pienimuotoisemmat June Eventit). Joka aamu töihin mennessä näkee smokki- ja tanssiaispukuista kansaa palailemassa juhlista ja iltapäivällä töistä tullessa samanlaista väkeä aloittelemassa seuraavan yön juhlintaa. Rankka työ vaatii rankat huvit! Tanssiaisten lisäksi joka päivälle on monenlaisia puutarhajuhlia, urheilutapahtumia ja retkiä. Kuulemma yksi suosituimmista tavoista juhlistaa lukuvuoden päättymistä on vuokrata kaveriporukalla punt-vene ja lähteä öiselle punting-retkelle läheiseen Grantchesterin kylään. Punting-satamat ovatkin tällä viikolla auki 24 tuntia vuorokaudessa.

St John's May Ballin ilotulitusta

Punt-veneellä voi myös sauvoa katsomaan May Ballien ilotulituksia. Collegeista kaksi suurinta Trinity ja St John kilpailevat keskenään melkein kaikesta; tanssiaisten suhteen siitä kummalla on hienommat juhlat, suositummat esiintyjät, enemmän sampanjaa ja huikeimmat ilotulitukset. Molempien juhlabudjetit liikkuvat miljoonissa punnissa ja esiintyjäkaartiin kuuluu listakärjen huippunimiä. Perinteisesti Trinityn tanssiaiset ovat juhlaviikon maanantaina ja St Johnin tiistaina.

Väkeä kokoontuu odottamaan ilotulitusta

Viikon ehdottomasti tärkeimpiä tapahtumia ovat kuitenkin collegejen järjestämät May Ball -tanssiaiset. Suurin osa collegeista järjestää omat tanssiaisensa ja useimmilla on oma teemansa. Nämä ovat merkittäviä tilaisuuksia, pukukoodi on smokki tai frakki. Liput myydään yleensä välittömästi loppuun siitä huolimatta, että ne maksavat jopa 300 puntaa eikä niitä välttämättä myydä collegen tai ainakaan yliopiston ulkopuolelle. Suurimpien collegejen, kuten Trinityn ja St Johnin tanssiaisten budjetti liikkuu miljoonissa punnissa. Robinson ei ole collegeista suurimpia ja rikkaimpia, ja 70 punnan lipulla sai hyvin rahalle vastinetta.

Puutarha juhlavalaistuksessa

Valkosuklaaputous

Juhlakansaa aamuviiden maissa